Blogitehtävänä pitäisi tällä ketaa pohtia harjoitustyön toteutusta. Harjoitustyön aiheeksi annettu "Elämän tarkoitus" oli suoraan sanottuna melkoinen yllätys, itse odotin jotain huomattavasti yksinkertaisempaa aihetta.

Harjoitustyön tarkkaa aihetta en turhankin runsaiden vaihtoehtojen takia ole vielä päättänyt. Sen verran olen kuitenkin asiaa miettinyt, että varmaankin valitsen jonkun tunnettun (tai miksei tuntemattomankin) tiedemiehen tai filosofin ja esittelen hänen näkemystään elämäntarkoituksesta. Ensimmäisenä kyllä ajattelin aiheeksi jonkinlaista yleiskatsausta vaikkapa eri filosofien käsitteisiin elämän tarkoituksesta, mutta havaitsin pian, että tämä olisi aivan liian laaja aihe. Yhden henkilön näkemyksiin keskittymälläkin voi aihe helposti kasvaa liian laajaksi, joten tarkoituksena on esitellä vain perusteet henkilön näkemyksestä elämän tarkoitukseeen. Pyrin myöskin mahdollisimman objektiiviseen näkökulmaan aiheeseen, tarkoituksenani ei siis ole tuoda niinkään omia mielipiteitäni esille.

No tällä hetkellä ei oikein tuon enempää ole vielä harjoitustyöstä selvillä, varmasti kuitenkin tuosta jo jonkinlaisen kuvan kuitenkin sai siitä mitä tarkoituksenani olisi tehdä.

Tällä kertaa harjoituksissa pohdittiin intertekstuaalisuuta ja genrejä, minkä lisäksi laadittiin uutinen. Intertekstuaalisuus eli toiseen mediateokseen viittaaminen on ehkäpä nykysin yleisintä TV-sarjoissa, joissa yleensä huumorimielessä viitataan toiseen mediateokseen tai lainataan sitä suoraan. Intertekstuaalisuus tuo kuitenkin mukaan ongelman: jotta jutun "juju" menisi vastaanottajalle perille täytyy hänellä olla tietoa siitä teoksesta johon viitataan. Seuraavaksi kuitenkin harjoituksissa blogiin jätetty tehtävä:

Ennätyskala Patosjärvellä

Syyskuun alussa olivat kaksi vanhaa työtöntä kaverusta Masa ja Pera kalassa lapsuusvuosiensa kalapaikassa Patosjärvellä. He olivat saaneet äideltään mukaansa eväät, joiden lisäksi he nauttivat runsaita määriä alkoholia piristääkseen muuten tylsää tilannetta. Pera oli testaamassa uutta jousesta kehittämäänsä virveliä, jonka hän oli aikansa kuluksi suunnitellut useina vapaina iltoinaan. Samanaikaisesti kun Peran virveliin tarttui kala, veti Masa terästetyt kahvit vääränkurkkuun ja humaltuneena huitaisi vahingossa Peran airolla järveen. He eivät kuitenkaan suostuneet antamaan periksi, vaan Masa sitoi köyden Peraan kiinni ja veti hänet rantaan tämän väsyttäessä kalaa. Pelastusliivejä kaverukset eivät käyttäneet, koska heillä ei kuulemma ole varaa sellaisiin ja ne ovat muutenkin turhia. Masa soitti Sepen paikalle, ja Pera pääsi lämmittelemään siepattuaan 13,5 kiloisen järven ennätyskalan.

Uutisessa yritin tuoda esille Masan ja Peran elämäntilanteen aiheuttamaa alkoholismia, jääräpäisyyttä ja säännöistä piittaamattomuutta. Masa ja Pera edustavat kirjoittamassani uutisessa mielestäni stereotypiaa tyypillisestä suomalaisesta maailaisjuntti poikamiehestä.

Tällä kertaa keskityttiin harjoituksissa kuvien tulkitsemiseen ja kuvanlukutaitoon. Kuvia tulkitessa ei tietenkään ole yhtä ainutta oikeaa ratkaisua, mikä ainakin itselle on pienoinen ongelma. Jotenkin aina tällaistakin tehtävää tehdessä haluaisi löytää juuri sen oikean vastauksen. Myöskin näin jälkikäteen ajatellen olisi harjoituksen kuville ollut varmastikin paljon enemmänkin tulkintoja, mitä paperille (Word dokumenttiin) laitoimme. Harjoituksia en en enempää selostele, koska blogissa pohdittavaksi annettiin pari tehtävää.

Yleisesti tunnettuja symboleita on äkkiä ajatellen paljon, mutta asiaa tarkemmin pohtiessa törmää ongelmiin. Mikä rittää, että symbolin voidaan sanoa olevan yleisesti tunnettu? Riittääkö, että se tunnetaan länsimaissa vai vaaditaanko maailmanlaajuista tunnettavuutta. Kuitenkin voi melko varmasti sanoa, että aina luultavasti löytyy joku, jolle symboli tarkoittaakin jotain muuta tai joka ei tunne symbolia. No valitsin kuitenkin seuraavat viisi symbolia, koska uskon niiden olevan lähes maailmanlaajuisesti tunnettuja:

• Linuxin Tux-pingviini
  
• Peace-merkki
• Kristinuskon risti
• Lääketieteen käärmeet ja miekka symboli
• Natsi-Saksan hakaristi, tosin hakaristillä itsellään on monia muitakin käyttötarkoituksia

Elekielisillä merkeillä on suuriakin eroja eri maiden ja kulttuurien välillä. Keskisormen näyttäminen on ehkäpä tunnetuin elekielinen merkki, tosin sen levinneisyys on tehnyt siitä tabun sellaisissakin maissa, joissa se ei sitä välttämättä ole, kuitenkin sillä on oma merkityksensä esim. Kiinalaisessa viittomakielessä. Pään nyökkäys ja pudistaminen yhdistetään yleensä myöntymiseen tai kieltämiseen, tosin esimerkiksisi joissain aasian maissa ovat näiden tarkoitukset juuri päinvastaiset kuin länsimaissa. Tällaisia kulttuurisia eroavaisuuksia on varmasti enemmänkin, mutta itse en niistä ole perillä, enkä nopeasti etsimälläkään löytänyt mitään luotettavaa lähdettä tällaisille eroille.

Eurokolikoiden symbolina käytetty leijonavaakuna on ymmärrettävä, mutta ei välttämättä kovinkaan nykypäivän Suomea kuvaava. Ensimmäisenä tulisi mieleen käyttää kolikoissa tunnettujen suomalaisten kasvokuvia, kuten monissa muissa maissa on tehty, mutta tämä olisi lopulta melko tavallinen vaihtoehto ja monellekaan ulkomaalaiselle suomalaiseen eurokolikkoon törmäävälle ei esim. Runebergin, Kekkosen tai Kiven naama paljoakaan sanoisi. Lopulta päätyisikin ehkä samalle luontolinjalle, mitä jo kahden ja yhden euron kolikot noudattavat. Kolikkojen symboleiksi sopisivat hyvin esimerkiksi suomenjoutsen tai vaikkapa koivunlehti.

Toisella harjoituskerralla perehdyttiin toisteeseen, entropiaan ja Jakobsonin malliin. Näitä sovellettiin nettisivujen analysointiin. Toisteella tarkoitetaan viestinnän sisältämän informaation ennakoitavuutta ja käytäntöjen noudattamista. Entropia (haje) taas on toisteen vastakohta ja se tarkoittaakin viestinnän infromaation äärimmäistä ennakoimattumaatta ja informaation sirpaleisuutta. Toisteen avulla viestinnässä saadaan informaatio todennäköiseti perille ja viestinnän vastaanottaja saa haluamansa informaation. Entropian takia taas vastaanottajan on hankala löytää haluamaansa ja hän saatta ymmärtää viestin väärin.

Harjoituksissa tarkasteltiin Lordin ja Seiskan nettisivuja. Lordin sivuilla entropiaa ei suuremmin näkynyt siinä missä Seiskan sivuilla se oli huomattavasti näkyvämpää. Toistetta löytyi kummaltakin sivustolta, tosin Seiskan sivuilta vähemmän. Lordin sivut olivat hyvin ennalta arvattavat ja huolellisesti tehdyt, niiltä löysi etsimänsä infromaation helposti. Jakobsonin malli tarjoaa jäsennellyn tavan analysoida viestintää ja sen avulla tarkasteltiinkin DNA:n sivustoa. Viimeisenä tehtävänä piti kehittää Blankolle iskulause, joka oli yllättävän vaativa.

Harjoituskerta 2 oli jo hankalampi, kuin ensimmäiset suhteellisen yksinkertaiset harjoitukset. Osaltaan harjoituksia vaikeutti se, ettei luennoilta ollut jäänyt tarkkaa kuvaa toisteesta, entropiasta tai Jakobsonin mallista.

Ensimmäiset harjoitukset koskivat blogeja ja blogaamista. Blogeihin ei minulla ole aikaisempaa kosketusta tullut, tietenkin tiesin jo suunnilleen mitä termi "blogi" tarkoittaa, mutta siihenpä se sitten rajoittuikin. Varmasti netistä löytyisi itseäkin kiinnostavia blogeja erittäin runsaasti, mutta netti nyt on pullollaan kaikkea kiinnostavaa ja kaiken kiinnostavan materiaalin läpikäymiseen ei taitaisi yhden ihmisen elinikä riittää.  No nytpä sitten minulla on tässä blogi ja ehkäpä tässä tulee tutustuttua muihinkin blogeihin kurssin kuluessa.

Mutta mikä se blogi sitten on? Itse määrittelisin blogin nettipäiväkirjaksi, tosin laajemmassa merkityksessä kuin perinteinen päiväkirja. Blogissa ei ole pakko kertoa itsestään ja omista päivän tapahtumistaan, vaan voi vaikkapa keskittyä itseään kiinnostavien uutisten esilletuomiseen tai vaikkapa oman harrastuksensa esittelyyn. Tietenkin blogia voi kirjoittaa perinteisenä päiväkirjana, mutta tällöin kannattaa muistaa, että ellei blogi ole salasanalla suojattu on se kaikkien nähtävillä. Tosin ainakaan allekirjoittanutta ei suoraan sanottuna voisi vähempää kiinnostaa tavallisen päiväkirjan lukeminen. Tästä pääsemmekin blogauksen erääseen ongelmaan, blogin näkyvyyteen. Kuten jo edellä totesin on Internet pullollaan materiaalia täydestä roskasta kiinnostaviin sivustoihin (ja blogeihin), tästä massasta erottuminen onkin suuri ongelma, jota blogien suosion kasvu vain lisää. Jos joka päivä löytää uuden kiinnostavan blogin, jota haluaa seurata, ei kohta ehdi enää muuta tekemäänkään.

Ovatko blogit journalismia ja voiko niillä vaikuttaa yhteiskuntaan? Optimisti minussa haluaisi uskoa siihen, että blogilla voi vaikuttaa, mutta pessimismi vie voiton. Ensinnäkin blogia voi kirjoittaa kuka tahansa ja Internetissä voi tunnetusti esiintyä kenenä tahansa. Tämä muodostaa vakavan ongelman blogien uskottavuudelle, objektiivisuudelle ja todenmukaisuudelle. Vain tapauksissa, joissa blogin kirjoittaja on todisttevasti se henkilö, joka hän väittää olevansa, voidaan bloggaamista edes jotenkin harkita journalismiksi. Kuitenkin blogit ovat yleensä vapaamuotoisempia, kuin sanomalehdet ja tämä tarkoittaa ettei sama kirjoittajakaan ole välttämättä yhtä varovainen asiavirheiden ja muiden ongelmien kanssa, kuin kirjoittaessaan paperille painettavaan lehteen. Yhteiskunnaliseen vaikuttamiseen blogit periaatteessa sopivat, mutta ongelmiksi muodostuvat jo edellä mainitut blogien esilletuominen massasta, uskottavuusonglemat ja kirjoituksien objektiivisuus.